Lintujen talviruokintaohjeet

Kun ilmat kylmenee ja maa jäätyy on sopiva aika aloittaa lintujen talviruokinta. On kuitenkin muistettava, että jollei pysty jatkamaan ruokintaa katkeamatta talven yli, siihen saakka kunnes maa jälleen sulaa (toukokuun alussa), on parempi olla aloittamatta ollenkaan. Alla BirdLife Suomi ry:n kotisivuilta noukitut hyvät talviruokintaohjeet, johon olemme lisänneet yhden sanan -nimittäin RUSINAT.

Talviruokinnan merkitys Suomen arviolta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään pohjolan paukkuviin pakkasiin. Maan saatua lumipeitteen käy useimpien lintujen ravinnon löytäminen yhä vaikeammaksi. Talvehtiminen pesimäseuduilla on kuitenkin linnuille usein turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen. Monet ihmiset ryhtyvätkin ruokkimaan talvehtivia lintuja, mistä riittää mielenkiintoista seurattavaa koko pitkäksi talveksi. Siinä missä lintujen talviruokinta on ihmiselle mukava harrastus, on sillä myös merkittävä vaikutus monille lintukannoille. Jos ruokaa riittää, kestävät linnut kylmää melko hyvin. Esimerkiksi sinitiaisen talvikannan on havaittu 20-kertaistuneen ja viherpeippokannan 30-kertaistuneen viimeisten 40 vuoden kuluessa. Pikkuvarpunen on levinnyt Karjalasta eri puolille Suomea ja talvehtii pitkälti juuri talviruokinnan turvin. Talviruokinnan yleistymistä voidaankin pitää tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä muutamien lintulajien runsastumiselle. Talviruokintaa aloitettaessa on kuitenkin muistettava seuraavat perusasiat: Ruokinnan aloittaminen ja sen jatkaminen Loppusyksy on sopiva ajankohta talviruokinnan aloittamiselle. Marraskuuhun mennessä ovat myös useimmat muuttolinnut jo jättäneet Suomen, eivätkä jää yrittämään talvehtimista helposti saatavissa olevan ravinnon turvin. Ensiarvoisen tärkeää on, että aloitettua talviruokintaa jatketaan yhtäjaksoisesti aina maaliskuuhun asti, mikä kannattaa pitää mielessä erityisesti, jos päättää ryhtyä huolehtimaan kesämökin lintujen talviruokinnasta. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellinen apu. Muutamankin päivän lomamatkan aikana voi ruoka loppua pieneltä ruokintapaikalta. Pitäisikin huolehtia siitä, että joku voi tällä välin käydä lisäämässä ruokaa lintulaudalle. Jos et voi taata kerran aloitetun ruokinnan jatkuvuutta, on parempi olla totuttamatta lintuja epävarmaan tarjoiluun. Uuden ruokintapaikan löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Ruoan loppuessa kovan pakkasjakson aikana saattaa olla etteivät linnut löydä uutta ruoka-apajaa ajoissa ja osa yksilöistä menehtyy. Mikäli alueella on useita ruokintoja, linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Ruoan jatkuva tarjoilu on siis erityisen tärkeää harvaan asutuilla alueilla, joilla ruokintoja on harvassa. Lintulauta vai ruokinta-automaatti? Perinteisen lintulaudan huono puoli on, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit (mm. lintujen salmonella) voivat levitä lintujen keskuudessa. Suositeltavaa olisikin käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa ja räystäineen estävät ruokaa kastumasta, ja ottavat ruoan mukaansa. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaakaan tarvitse lisätä kovin usein. Jos lintulaudan tai ruokinta-automaatin rakentaa itse, ei saa käyttää kyllästettyä puuta sen myrkyllisyyden vuoksi. Mitä ruokaa? Linnuille kelpaa monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Useimmille linnuille maistuvat auringonkukansiemenet, jotka suuren energiapitoisuutensa vuoksi ovat tärkeää ravintoa erityisesti kovilla pakkasilla. Eri lintulajeilla on lisäksi jäljempänä luetellut mieliruokansa: Hirssi: varpunen, pikkuvarpunen ja närhi. Ihra: tiaiset, tikat, pähkinänakkeli, harakka, närhi ja kuukkeli. Kaura: varpunen, pikkuvarpunen, keltasirkku, fasaani, pähkinähakki, harakka, närhi ja punatulkku. Leivänmurut: fasaani, mustarastas, pähkinähakki, harakka, närhi, kuukkeli, varpunen ja pikkuvarpunen. Maapähkinät: pähkinähakki ja -nakkeli, harakka, närhi, kuukkeli, mustarastas, tiaiset ja fasaani. RUSINAT, omenat ja kuivatut pihlajanmarjat: rastaat, tilhi ja taviokuurna. Ruokintapaikalle on lisäksi hyvä varata hiekkaa, jota linnut voivat nokkia lihasmahaansa ruoan jauhamista helpottamaan. Mikä on sopiva ruokintapaikka? Ruokintapaikan voi sijoittaa lähelle rakennusta, mutta paikan lähellä tulisi olla suojapaikka linnuille, esimerkiksi tuuheita kuusia tai pensaita. Suojasta huolimatta tulee ruokailevien lintujen kuitenkin voida tarkkailla ympäristöään. Jos ruokintapaikka on lähellä rakennusta, tulisi ikkunoissa olla verhot tai muu lintuja läpinäkyvästä ikkunasta varoittava seikka. Ruokinnoilla käyviä lintuja käyttävät muutamat petolintulajit ravinnokseen. Tavanomaisimmat ruokinnoilla käyvät petolintulajit ovat varpushaukka ja varpuspöllö. Hieman harvinaisempia ruokintojen petolintuvieraita ovat lapinharakka ja ampuhaukka. Ruokintojen pikkulintuja nappaavat petolinnut ovat monen lintujen ruokkijan mielestä ikäviä, koska ne syövät ihmisen auttamia lintuja. Petolintujen ruokinnoilla käynti on kuitenkin luonnollista. Myös ne tarvitsevat ravintoa kylmän talven aikana ja ovat havainneet ruokinnat hyviksi ruoka-apajiksi. Niistä ei siis pidä huolestua, vaan ajatella petolintuja osana ruokinnan lintukantaa. Monilla ruokinnoilla vapaana kulkevat kissat tuottavat ongelmia. Kissa ei kuulu Suomen luonnonvaraiseen eläimistöön ja kotieläiminä niiden ei kuulu hankkia ravintoa luonnosta. Kissan aiheuttamien ruokintatappioiden estämiseksi ensimmäinen keino on ottaa yhteyttä kissojen omistajiin ja kertoa tilanteesta. Ruokinnan alueella voi pyrkiä pitämään lähiympäristön sellaisena, etteivät kissat pysty väijymään lintuja näkymättömissä esimerkiksi kasaamalla lunta lähipensaiden alaoksien päälle. Tällöin kissa ei voi piiloutua niiden suojiin väijymään. Myös oravat herättävät lintujen ruokkijoissa ristiriitaisia tunteita. Toisten mielestä ne kuuluvat ruokinnalle yhtä lailla kuin linnutkin, mutta toisten mielestä ne syövät linnuille tarkoitetut siemenet. Jos ruokkija ei halua oravan pääsevän siemeniin käsiksi, voi ruokinnan peittää harvalla kanaverkolla, josta orava ei mahdu sisään tai ruokinnan tolpan voi tehdä metallista, jota pitkin orava ei pääse kiipeämään ylös. Copyright © 1999-2000 by BirdLife Finland.